" Odotanko turhaan sua sittenkin, mitä jos vaan käy niinkuin muillekin. Välimatka piinaa ja painaa mua.
Kuka päättää ketkä saa onnistua? Oo siellä jossain mun"   PMMP

Takana on nyt kaksi akupunktio kertaa ja seuraava piikittely sessio oli vuorossa huomenna
ennen kun kuukautiset alkaa lauantaina. Sunnuntaista asti kehossa on ollut tuntemuksia
niinku yleensä ennen kuukautisia ja ajattelin, että jospa tällä kertaa olisi tärpännyt koska monesti sanotaan, että ensimmäiset oireet tuntuu kuukautisoireilta. Kunnes tänään sitten tuli ne surulliset uutiset.
Menkat alkoi =( =(. Taas. Tosi outoa koska on vasta kiertopäivä 24/28, mutta en tiedä johtuuko se akupunktiosta. Pitänee huomenna kysyä lääkäriltä.

Onneksi lääkäri antoi lähetteen tarkempiin tutkimuksiin seuraavan ovulaation aikoihin. Saadaan sitten ainakin tietää onko jommassa kummassa ongelma. Toisaalta varmaan vaikea tietää "kenessä on vika" (jos on vikaa), mutta ainakin sitten voi hoitaa ongelmaa.

Mietin mitä voisin alkaa tekeen jotta saisin ajatukset pois tästä asiasta. Kun kuitenkin on niin vaikea olla miettimättäkään. Piinaviikot ovat hieman kuin pikkulapsen joulun odottamista. Jokainen päivä joka kuuluu sitä miettii että mitenhän tässä kävi ja tavallaan innolla odottaa sitä hetkeä kun saa tietää. Suuntaan
tai toiseen. Ainakin sitten tietää. Tosin joululahjojen kanssa sitä harvemmin tulee sitä suurta pettymystä lopuksi.

Niimpä taas tässä kuussa PMMP'n laulun kertosäe kertoo mielialastani ja pelostani...

...oo siellä jossain mun...